Näin muutaman päivän vapun jälkeen ja kevään vihdoin ja viimein alkaessa haluan sanoa muutaman sanan alkoholista. Olen aiemmin kirjoittanut alkoholin negatiivisesta vaikutuksesta suolistoon, mutta tänään haluan ottaa aiheeseen henkilökohtaisemman lähestymistavan.
Olin teini-ikäinen ja nuori aikuinen 1990-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa. Tämä oli aikaa, jolloin nuoret vielä joivat melko paljon. Tai ainakin minä ja ystäväni teimme niin. Alkoholi oli jatkuvasti mukana tilanteessa kuin tilanteessa; juhlissa, perheillallisilla, mökillä, matkoilla, hautajaisissa ja sukujuhlissa. Alkoholi oli tuttu käsite lapsuudessani eikä mitään, mitä olisin kyseenalaistanut.
Joten olimme nuoria ja terveitä, minä ja ystäväni, ja juhlimme ja joimme, ja keho ja mieli jaksoivat, ja elämä oli juhlaa.
Mutta kelataanpa noin 20 vuotta eteenpäin ja todellisuus näyttää hieman erilaiselta. Useimmilla meistä on lapsia, kaikki tekevät töitä ja monilla on jonkinlaisia terveyteen liittyviä haasteita.
Vähensin radikaalisti juomistani, kun minulle diagnosoitiin suolistosairaus. Kun suoli vuotaa verta, ei tunnu enää oikeutetulta juoda viiniä joka viikonloppu. En lopettanut juomista, ja vielä tänäänkin nautin viinistä tai kuplivasta hyvien ystävien kanssa, mielellään ulkona ja auringonpaisteessa. Mutta juon paljon vähemmän kuin ennen ja olen usein täysin alkoholiton useita viikkoja peräkkäin tai pidempään.
En enää tarvitse alkoholia, ja se on yksi miellyttävimmistä tunteista, mitä olen koskaan kokenut.
Uskon, että useimmilla meistä on monimutkainen suhde alkoholiin ja että meidän juomiseen usein liittyy joku syy, riippumatta siitä, olemmeko tietoisia siitä tai emme.
Alkoholi voi toimia laastarina - se tarjoaa meille tilapäistä helpotusta ahdistukseen/tylsyyteen/stressiin/______.
Mutta juomisella on myös hintansa. Se on tapa, joka rasittaa ei vain lompakkoa, vaan myös fyysistä ja henkistä terveyttämme.
Vähennettyäni juomistani ja tultuani jossain määrin ns. sober curiousiksi, olen ymmärtänyt, että minun psyykellä on ollut eniten hyötyä tästä elämäntapamuutoksesta. Toki suolisto ja kaikki muut elimet hyötyvät siitä, mutta se että oppii tuntemaan itseään, mukaanlukien myös ne huonot puolet ja että uskaltaa kohdata myös elämän raskaat ja vaikeat asiat ilman kemiallisia apuvälineitä on aika mieletöntä. Jatkuva hyvä unenlaatu ja krapulan poissaolo kuuluvat myös suosikkeihin. Ai että, tämä tuskin voittaa mikään (paitsi ehkä se tunne ensimmäisen kuohuviinilasillisen jälkeen, siinä auringossa hyvässä seurassa...).
Tavoitteeni ei ole ollenkaan moralisoida, päinvastoin! Kaikki tekevät juuri niin kuin haluavat, ja niin se pitää ollakin. Mutta mielestäni on tärkeää ja kiinnostavaa kuulla, miten muut ajattelevat asiasta. Alkoholi on kuuma peruna vuodesta toiseen, eikä siitä pääse mihinkään. Monet tuttavapiirissäni ovat vähentäneet huomattavasti juomistaan, samoin monet asiakkaistani, ja ole iloinen niiden kaikkien puolesta.
En usko, että tulen koskaan olemaan täysin raitis, mutta tiedän myös, etten enää koskaan tule juomaan niin paljon kuin ennen.
Ja kuka tietää, ehkä en olisi muuttanut mitään, jos en olisi sairastunut? Se on täysin mahdollista. Mutta näin se nyt meni minun osaltani, ja suolisto ja erityisesti aivot kiittävät.
Kiitos että luit, nähdään pian!
Terkuin, Linda